Sisäilma
Hyvän sisäilman varmistaminen
Rakennuksen sisäilmasto on monen tekijän summa. Hyvän sisäilmaston varmistamisessa on tärkeintä tavoitteen asettaminen, sen mukaisten ratkaisujen valinta ja toteutuksen yksityiskohtainen ohjaus ja valvonta. Hyvän sisäilmaston tavoitteet, vaatimukset ja ohjeet tulee ottaa huomioon rakennushankkeen jokaisessa vaiheessa. Rakennuttaja valitsee sisäilmaston tavoitearvot yhteistyössä suunnittelijoiden kanssa. Suunnittelijoilta tulee vaatia, että he esittävät valitun sisäilmastoluokan edellyttämät suunnitteluratkaisut piirustuksissa, työselostuksissa, urakkarajaliitteessä ja työmaan laatusuunnitelmassa. Pääsuunnittelijan tulee huolehtia, että asiakirjojen ristiriidattomuus varmistetaan myös valittujen sisäilmaston suunnitteluratkaisujen osalta. Sisäilmastotavoitteiden asettamisen jälkeen on suunnittelijoiden kuvattava ne tekniset ratkaisut, joilla tavoitteisiin päästään. Rakennustöiden suunnittelua ja ohjausta varten on valittava rakennustöiden ja ilmanvaihtojärjestelmien puhtausluokat sekä rakennusmateriaalien valintaa varten rakennusmateriaalien päästöluokka ja ilmanvaihtotuotteiden puhtausluokka. Sisäilmastoluokitus on kolmitasoinen: laatuluokat S1, S2 ja S3. Luokka S1 on paras, mikä merkitsee suurempaa tyytyväisten osuutta ja pienempää terveysriskiä. Esimerkiksi huonelämpötilan osalta luokka S1 vastaa noin 90 %:n tyytyväisten osuutta. Luokka S3 vastaa lähinnä säännösten mukaista vähimmäistasoa.
Rakennusmateriaalien päästöt
Pyrittäessä mahdollisimman hyvään lopputulokseen on runsaspäästöisten materiaalien käyttöä rajoitettava. Sisäilmastoluokituksessa on esitelty vaatimukset rakennusmateriaalien päästöille. Rakennustietosäätiö myöntää vaatimukset täyttäville tuotteille M1-merkin. Tällaisia vähäpäästöisiä tuotteita on markkinoilla jo yli 450. Käytännössä lähes kaikki rakennuksen sisäpinnat voidaan tehdä M1-luokan materiaaleista. Käsittelemättömiä tiili-, luonnonkivi-, marmori-, keraaminen laatta-, lasi-, metalli- sekä kotimaisista puulajeista valmistettuja lauta- ja hirsipintoja voidaan käyttää vapaasti, sillä niiden päästöt tiedetään vähäisiksi. Toisaalta pitää muistaa, että pintakäsittelyt, erityisesti öljyt ja vahat ovat merkittäviä päästäjiä.
Hyvän sisäilman saavuttaminen
Luokitus on toteutettu siten, että tavoitteiden saavuttaminen ei edellytä joidenkin tiettyjen teknisten ratkaisujen käyttöä, vaan kaikki tavoitteet täyttävät ratkaisut ovat mahdollisia. Valittujen ratkaisujen toimivuus tulee osoittaa suunnitteluvaiheessa tehtävillä laskelmilla. Ilmanvaihdon suunnitteluarvot on teoriassa mahdollista saavuttaa sekä koneellisella tulo- ja poistoilmanvaihdolla että pelkällä poistoilmanvaihdolla. Myös hyvin suunniteltu ja oikein käytetty painovoimainen ilmanvaihto pystyy tuottamaan riittävät ilmavirrat ainakin talvella, mutta ilmavirtojen suuren vaihtelun vuoksi ei lopputulosta voi pitää kuin tyydyttävänä. Lisäksi kesäaikana joudutaan luottamaan käyttäjien aktiivisuuteen mm. ikkunatuuletukseen. Painovoimaisen ja koneellisen poistoilmanvaihdon ongelmana on lämmityskaudella esiintyvä veto. Mikäli korvausilmaa ei lämmitetä ennen sisääntuontia, ei näillä järjestelmillä yleensä päästä S3-luokkaa parempiin lämpöoloihin. Myöskään tuloilman suodatusta ei näissä järjestelmissä yleensä pystytä ratkaisemaan riittävän hyvin. Suomen ilmastossa ja nykyisillä sisäisillä lämpökuormilla sisäilmastoluokan S1 kesäajan lämpöolojen saavuttaminen edellyttää käytännössä koneellista jäähdytystä ja huonekohtaista lämpötilan säätöä. Sisäilmastoluokan S2 kesäajan lämpöoloihin saatetaan päästä taitavalla rakennussuunnittelulla ilman koneellista jäähdytystä. Sisäilmastoluokassa S3 huonelämpötilat voivat nousta korkeiksi lämpimällä säällä auringon säteilyn ja muiden lämpökuormien vaikutuksesta. Tarvittaessa yksittäiset tavoitearvot voidaan valita eri luokista. Esimerkiksi asuntorakentamisessa voidaan valita ilman laadun tavoitearvot luokasta S1 ja muut tavoitearvot luokasta S3.
